Tanskalaiset Suomessa.

Pitkästä aikaa sain aikaa kirjoittaa asiasta joka minua on askarruttanut monesti kun olen tehnyt sukututkimusta: miksi Tanskan aatelisto muutti suomeen? Miksi juuri suomeen? Aatelisilla tarkoitan esimerkiksi Bille sukua. Oman tutkimukseni takia he ovat avain asemassa.

Edelliskesänä sain erityisen kunnian haastatella kokenutta sukutukijaa, herra Åbergiä ja hänen tutkimuksensa yhdessä Bille perheen edustajan kanssa täällä tanskassa johti siihen että minäkin pääsin kärryille tästä tanskan läsnäolosta suomessa siihen aikaan – 1200-luvun loppupuolelta näihin päiviin asti. Herra Åbergin mukaan Billejä tuli useaan otteeseen, eikä vain yhtä kertaa. Se on aika järkeenkäypää kun ajattelee että esimerkiksi suku Bille Basse on Skånelainen sukuhaara ja sai tuon erityis nimilisän paljon myöhemmin kuin 1300 luvulla jolloin historiallisissa papereissa on ensi merkintä Bille suvusta Turussa. Bille Bassella on siis sukusija Skånessa kun taas monella muulla on se muinaiskoti keskellä Själlannin saarta tai Jyllannin puolella; Solbjerg.

 

Ensin ajattelin kuningas Erik Klippingin surmaa ( Erik Klipping surma ) ja sen poliittista peliä kirkon ja kuninkaanmielisten välillä. Siinä Bille perhe oli jaettu kahtia ja jos ajattelee että kun kuningas on murhattu, ei hänen kannattajillaan ole turvallista paikkaa koko kuningaskunnassa, on aika harkita maanpakoa. Suomi olisi ollut hyvä paikka, ajatellen että tuolloin ruotsi hallitsi läntistä suomea. Tämä kuitenkin on jotain mitä en voi todistaa, ja mitä jos ruotsin kuningas oli murhan kannattaja saadakseen tanskan itselleen nyt kun sillä ei ollut johtajaa. Tai mitä jos ruotsin kuninkaalla ei ollut mitään murhan kanssa tekemistä, vaan se oli puhtaasti kirkon teko? Sen aikaisella piispalla ja kuninkaalla oli tiukat välit, ellei jopa kirkkaasti vihamieliset, kun kamppailu vallasta oli meneillään. Historiassa on myöskin mainittu se, että kuningas oli aikamoinen naistenmies ja hyväksikäytti aatelisten vaimoja. Tällainen kuningas ei kauaa elä. En mene asiassa pidemmälle sillä seuraava kuningas armahti kaikki ne jotka karkoitettiin maanpakoon Norjaan, todisteiden ollessa puutteellisia siinä että he olisivat olleet mukana kuninkaan surmassa. Enemmän kiinnostuneille Wikipediassa.

Olen ollut yhteydessä katolisiin kirkkoihin suomessa ja tanskassa, jotta ne Bille ritarit jotka lähtivät ristiretkille esimerkiksi suomeen ( kyllä, sellaista tapahtui vaikka ruotsin kuningas ei niitä sotaretkiä sellaisiksi kutsunut) olisi löytyneet, sillä kai heidän nimensä kirkonkirjoihin olisi lisätty, sehän oli suuri kunnia osallistua sellaiseen verenvuodatukseen. Apua kirkkojen taholta ei paljoa herunut mutta Norjasta tuli vastaus joka auttoi hieman, siitä olen kirjoittanut aikaisemmin.

Yliopistot ja historian laitoksen sekä arkeologian laitokset ovat minua auttaneet useassa maassa, koska ne olivat tanskalaiset jotka rakensivat linnoja esimerkiksi porvoon ja kirkkonummen/espoon välille. Odensen yliopistosta sanottiin ettei tätä yhteyttä ole paljon tutkittu koska kielivaikeudet ovat olleet tiellä. Minusta tätä kannattaisi tutkia.

Silti, suurin ylläri löytyi Wikipediasta, aivan odottamatta. En tiedä voinko luottaa tuohon tietoon ilman mitään konkreettista näyttöä, siksi tahtoisin tietää teidän muiden ajatuksia. Tässä linkki jossa mainitaan, että tanska hallitsi ruotsin avulla länsi suomea. Se voi selittää jo paljon sitä miksi tanskalaisia aatelisia tuli suomeen, ja saivat korkeita hallinnollisia virkoja sekä kokonaisia kyliä tuloineen. Ja miksi Bille suku korosti että he ovat tanskalaisia – Danske- jotta heitä ei sekoitettaisi ja luultaisi ruotsalaisiksi. Ymmärrän tämän aivan mainiosti : ruotsalaiset eivät olleet suuressa arvostuksessa kantaväestön silmissä. XD

Tanska hallitsee suomea

 

 

Alkuperä/Origins

(this is not ready yet…will write it ready later…)

 

Sevón leads us to Dictonius kin and also to Bille and Danske lineage. This is interesting because Bille is here in Denmark one of its ancient noble families ja we are its descendants through its Skåne lineage: Bille Basse. Down here a link to Bille website and if translations are needed, let me know in a comment.

Link: Bille sivustot – Bille site this link takes its sweet time to load..

Then I’ve done direct bloodline here down because I havent had time to move all information to our family tree in Myheritage. I haven’t found this bloodline by myself, no, this is a work of many researchers. Im in middle of another kind of research when it comes to bring forth and further investigate this done work: I’ve contacted Bille family here in Denmark and other folk who can be helpful in finding out why the first Bille came to Finland and who was it.

I’ve got a huge amount of new info and I will update all of them during the summer…it will knock your socks off!

By klicking images you can get them larger. You will also notice the many other noble family coats of arms…I will tell about them, also later.

Suomeksi:

(tää ei ole valmis vielä, jatkan myöhemmin…)

Sevón johtaa meidät Dictonius sukuun ja myöskin Bille ja Danske sukuun. Tämä onkin mielenkiintoista jo senkin vuoksi että Bille on täällä tanskassa yksi sen ikivanhoja aatelissukuja ja me olemme sen Skånelaisen sukuhaaran jälkeläisiä: Bille Basse. Tässä linkki Bille sivuille, jos tarvii kääntää, niin jätä komentti niin kääntelen.

 

Linkki: Bille sivustot – Bille site se vie aikansa lataa…

Sitten olen tehnyt suoran verilinjan tähän alle koska en ole ehtinyt siirtää kaikkia tietoja sukupuuhumme Myheritagessa. Itse en ole tätä linjaa löytänyt, vaan tässä on monen tutkijan työn tulos. Minä olen keskellä toisenlaista selvitystä mitä tulee tämän upea työn jatkamiseen: olen ottanut yhteyttä Bille sukuun täällä tanskassa ja sellaisiin henkilöihin jotka voivat auttaa selvittämään miksi ensimmäinen Bille tuli Suomeen ja kuka se oli.

Olen saanut selville aikamoisen kasan uutta tietoa ja päivitän tietoni kesän kuluessa. Se jymäyttää sukat jalasta!

kuvia klikkaamalla saat ne suuremmaksi. Huomaat myös monet muut vaakunat ja niistä kerron myöskin tuonnempana.

 

suku

Billesukuvalmis1

Billesukuvalmis2

Billesukuvalmis3

Billesukuvalmis4

billesukuvalmis5

billesukuvalmis6

billesukuvalmis7

Pinkin linjan alla ovat ne jotka ovat suurella todennäköisyydellä elossa, tämän päivän sukupolvet. Minun on siellä vain malliksi. tyttäreni S.E.Lindahl pitäisi olla siellä myös.

Under the pink line are those who are most likely still alive, the present days generations. Mine is there just for example. My daughter S.E. Lindahl should be there too.

Fazerin sininen / Fazer blue

 

A kinda small thing here but worth mentioning now that great part of our kin loves that Blue wonder, blue chocolate with great passion – so much so that we whom live in Denmark are dragging it from Sweden in loads:

 

Lovisa Sevón’s grandchild got married with Karl Fazer. You did read it right! Down here a small part of the family tree to make it clear, its easier with visual aid down in images.

 

I didn’t come to this info on my own but  Markus Juhana Saartio  ja Pete Sandström had made years back an earlier investigation and now we all can enjoy of this. Great thanks to them! I found it by accident when I was surfing between different family trees to compare if I have found all Sevón relatives and it came to my attention that I had missed a whole punch of them however earlier mentioned gents had found them from church books and added them to net.

 

Down there some photos of Karl and Berta.

 

Suomeksi

Sellainen pieni juttu on tässä, mainitsemisen arvoinen nyt kun suurin osa suvusta rakastaa tuota sinistä suklaata intohimolla – jopa niin paljon että me jotka asutaan Tanskassa raahataan sitä ruottin puolelta kasoittain: Lovisa Sevónin lapsenlapsi meni naimisiin Karl Fazerin kanssa. Luit oikein! Alla pieni osa siitä sukupuun kohdasta jotta asia selvenee paremmin kun on visuaallista apua saatavana:

sevonfazer3

 

Minä itse en tätä tietoa ole löytänyt, vaan tämä tulos on Markus Juhana Saartion  ja Pete Sandströmin tekemästä aikaisemmasta Sevón tutkimuksesta, josta me kaikki saamme iloa. Kaunis kiitos heille. Törmäsin siihen sattumalta kun surffasin erilaisten sukupuiden välillä tarkastaakseni josko minulla on kaikki Sevónin kartoitettuna ja huomasin että koko lauma heitä oli minulta hukassa, vaan herrat Markus ja Pete olivat löytäneet heidät kirkonkirjoista ja laittanut nettiin.

Tässä vielä kuvia Karlista ja Bertasta.

Karl_Fazer

Image

Image

Image

Image

 

 

Jatkoa Bom’ien sukutarinaan: Gustaf Bom/A continuation of the Bom’ien family story: Gustaf Bom

Gustaf Bom on kiikarissamme tänään ja hänen tarinansa, joka löytyy täältä:

http://www.saunalahti.fi/torstis/lohja/kirjoit/vaesto/bom.htm

todella mielenkiintoinen haastattelu ja se pistää pohtimaan missä on Gustafin kultakello ja missä nuo mainitut paperit? Kuka oli kasvattipoika ja onkohan hänellä nuo paperit tallella? Kannattaisi ottaa selvää.

No kun olimme Suomessa sukututkimus matkalla tuli tätini maininneeksi tästä jutusta ja tunsin nimen heti. Hän kuitenkin sanoi ettei ole varmaa josko tämä Bom on sukulaisemme. Olin varma että oli, koska hän asui Lohjalla, mutta tietenkin ilman todisteita on paha mitään sanoa. Ok, siis tänään pengoin papereitani ja muistiin panoja ja kirkonkirjoja. Muistiinpanoihin on raapustettu että Eliaksella oli Gustaf niminen poika, mutta muuta en ollut sinne merkinnyt.

Sammatista löytyi koko Elias Bom’in perhe mutta Gustaf puuttui Sammatin syntyneitten kirjoista, sekä rippikirjoista. Aloin jo hieman epäillä muistiani. Muistan selvästi että jokunen Bom asui Lohjansaaressa ja jokunen Karkalin luonnonpuiston lähettyvilläkin. Jonkun on täytynyt muuttaa Lohjalle jonain ajankohtana ja niin läksin penkomaan Sammatin muuttokirjoja ja löysin kuin löysinkin Elias Bom’in perheen muuttoilmoituksen, talon numeroineen päivineen.

ImageImage

Harmillista oli se että siinä oli vain 3 miespuolista ja 3 naispuolista merkittynä. Tiedämme, että Eliaksella oli 5 lasta niihin aikoihin joten matematiikka ei täsmännyt. Eikä siis myöskään Gustafia löytynyt. Artikkelissa sanottiin että hän oli syntynyt Lohjalla kesäkuun ensimmäinen 1870. Edellisessä artikkelissa kerroin että yksi tyttäristä kuoli varhain, siksi siis yksi lapsista oli ’kateissa’. Tässä alla ote kuolleitten kirjasta Sammatissa 1862 ja pikku Edla on siellä kirjattuna.

 

edla bom deadth

 

No, perhe muutti siis Lohjalle joten Gustaf on aivan varmasti syntynyt heidän sinne muutettuaan. Asia oli kuin olikin näin! Löysin hänet Lohjan kirjoista, isänään Elias Bom ja äitinään Maria, mainittuna päivämääränä ja vuotena.

Image

Image

Joten voimme huoletta tehdä loppupäätöksen että Gustaf Bom on meitin sukulainen. Salli-mummun isoisän veli. Tässä alhaalla hänen osansa sukupuussa: sukupuun oksa

Ja sen varalta ettei kuvaa hyvin näy, kirjoitettu aikajana: Eric Bom -> Elias Bom -> Gustaf Bom. Gustaf on veli Johan August Bom’ille, meitin iso-iso-iso…. isälle…

Itse tunnen syvää kunnioitusta siitä kuinka hyvä sotilas Gustaf oli ja mitä hän saavutti. Meillähän on lukuisia sotilaita laidasta laitaan suvussa ja jo kauan sitten Salli mummu kertoi että Bomien puolelta sotaisaa sukua ollaan. XD Muistin mukaan veikko ukkikin oli jossain vaiheessa siellä kaivoksessa töissä. Ympäri mennään ja yhteen tullaan.

( pieni huomautus Maria tallqvistin kohdalle: hänen nimensä on kirjoitettu eri lailla papeista johtuen: Maja Stina, christina, Maria, Stina ja niin edelleen ja sukunimikin on joskus väärin: Fallqvist, ihan riippuen mitä pappi kirjoittaessaan kulee tai muistaa )

 

English:
A continuation of the Bom’ien family story: Gustaf Bom

 

 

 

Gustaf Bom is on our rifle scope today, and his interview 1939, which can be found here:

 

http://www.saunalahti.fi/torstis/lohja/kirjoit/vaesto/bom.htm. Although I translated it all lower down, after this post of mine.

 

Really interesting interview and it urges to reflect on where is Gustaf¨s golden clock and where are those mentioned papers about it? Who was that adopted boy and I wonder if he has those papers still there? Might be worth investigating.

 

Well, when we were in Finland on a family research journey my aunt mentioned this story and this name and I recognized the name immediately. However, she said that it is not certain if this Bom is related to us. I was sure that he was because he had lived in Lohja, but of course without any evidence I could not back up my claims. Ok, so today I went through my papers and digged in the notes books and the church books. On the notebook I had scribbled that the Elias had a son named Gustaf “, but more than that I didn’t have there.

 

From a village of Sammatti I found Elias Bom and his family but Gustaf was missing from the books of Baptized, as well as from the Confirmation books. I started to doubt my memory a little. I remembered clearly that a Bom family and a few more of them had lived in the island of Lake Lohja and even near Karkali district nature reserve. Someone must have moved at some point, and so I went on digging deeply into migration books and records, and found from Sammatti’s books family Bom: Elias’s family moving to Lohja was there, with entire notification and even cottage numbers.

 

 

It was a shame that it only had 3 male and 3 females marked up. We know that Elias had 5 children at that time, so the math didnt add up. And no Gustaf to be found. The article said that he was born in Lohja, the first of June 1870. In my previous posting I mentioned how Elias’s young daughter died early age, therefore one of the children is ‘ missing ‘. Above in Finnish text is a take-out from the books of Death of Sammatti 1862 and the little Edla is mentioned there.

 

(all images in finnish text, all the way up)

Well, the family moved thus to Lohja, so it is certain that Gustaf was born there after their moving. So the case was like I remembered and thought! I found him in Lohja, born to Elias Bom and to mom Maria, with dates and years and all visible.

 

So we can safely make the final conclusion, that Gustaf Bom is indeed our relative, my grandma Salli’s grandfather’s brother. Above among the Finnish text is his share of the family tree.

 

Timeline goes like this: Eric Bom — Elias Bom — Gustaf Bom. Gustaf is the brother of Johan August Bom, our great-great-great…great … grandfather …

 

Personally, I feel deep respect of how good of a soldier Gustaf was and what he achieved. We have a great number of soldiers embedded in the family history and a long time ago my Granny told me that Bom side of the family tree has very warlike nature. XD I remember how Veikko grandpa also had worked in the very same mine as Gustaf had. Around we go and together we come.

 

(a small note to Maria Tallqvist: her name is spelled in different ways due to the priests: Maja Stina, christina, Maria Stina and so on, and the family name is sometimes incorrectly: Fallqvist, depending on how the priest to write or hear or remember)

 

Published in the journal of the Church. 40/1936
The man, who was the model for the statue of Alexander II when it was shaped

bom1

The pedestal of the statue of Alexander II the great square holding axe
as a man of Finnish people stood once Gustaf Bom.
By clicking on the picture you can see a larger view of the stand.
Photo: Derek S

The former champion shooter marksman Gustaf Bom’s image also adorns the old 100 marks banknotes.

Our representatives visit the Lohja Kirkniemi interviewing warrior Bom.

Announcement sent: “And, if you further are interested, then this Bom – when a police officer he was being well-known of his cognomen name Big-Bom – is present at the Lohja Virkkala lime factory’s sawmill, where he now works as a night guard in his old age.” – Such announcement was sent to one of our magazine editors, a friend of the person whose image every Helsinki habitant almost every day glances when passing by. The battalion’s Gustaf Bom – the former imperial bodyguards of the third battalion of the military – he is one of the country’s many unknown heroes whose actions and little favors are mostly unknown to the current generation.

We went of course, in search of this Master-sniper Gustaf Bom, whose image adorned the old hundred marks banknote and who stood in modest standing the ax in his hand at Alexander II’s statue base on Helsinki’s Great Square, as a Finnish peasant man characterized. However, we didn’t found him Lohja’s Virkkala, but in Lohja’s Kirkniemi , the old glass factory workman barracks, where he and his elderly wife lives their old age days, with young energetic adoptee.

It is amazing how erect those old Finnish warriors are standing, even when the burden over long decades rests on his shoulders. They look as if casting in defiance from them the old age ailments and gray era – and when the subject turns to the times when the dust furiously raged on military camp arenas, the command words echoed, horses trotted, when hands of men tightly clogged the rifles, Gustaf’s stern eyes sharpens to grey steel and voice turns into harsh military tone. In the old Finnish military – darn true – could indeed train a man out of loafers, even!

2-3 hours a day at Walter Runeberg as a model, and 1 mark a day salary.

“I am Gustaf Bom and I was born in June in the first year of eighteen and seventy,” answers our question this straight-back old man, with a stature around one hundred and eighty-five cents. To add some weight on his words he goes for his dresser drawer to dig out the papers, and they are showing much more than just a name and birth date – for example the fact that the military Gustaf Bom has been an Imperial Lifeguard third sniper battalion’s champion shooter.

-Please tell us how the sculptor Walter Runeberg found you to be his model for the statue of Alexander II tripod while he shaped it? urges the reporter.

 

“Oh how, eh? Well, in fact, it was a very simple thing, replied the warrior Bom and swayed in his rocking chair. At the end of August in the year eighteen-hundred and ninety-four, we returned from the Krasnoje Selo’s camp back to Helsinki. One fine day was then commanded, out of the ordinary times, that company should gather in the old guard barracks lobby and form the lines. Our company Chief, Lieutenant von Renhausen arrived to the lobby in company of unknown civilian man. They were talking some time “ruohtia” ( swedish) and then this mentioned civil man begun to inspect our lines. In front of each soldier he stood a while, looking up and down at the soldier and measured them a good time. Then again he continued inspection. We wondered this kind of inspection – someone might have been even smiling- but when this civilian stopped in front of me, he stood there for a longer period of time. I was worried wondering what he wanted with me -and in my head I went hastily through all the events of the last few days that had I -you see- done perhaps some sin! But because my conscience was clean, I watched this civil Lord with brightest of eyes. I was told to step out of line and Lieutenant explained the case to me and it was so that I was commanded to be a model to this civilian sculptor who happened to be Walter Runeberg, he had a corner room on the third floor of the Atheneum, which was his atelier.

So I stood as a model for about two or three hours every day for five weeks, continues the old man. The salary I got was one mark, which at the time was a big money -at least for the average soldier.” -And Gustaf Bom winks the eye roguishly and reminiscing that those days a beer cost twenty-five pence a bottle.

-Did you chat with sculptor Runeberg?

“What we would have been chatted about, when he could not Finnish and I could not manage in Swedish,” responds warrior Bom. “I stood on a chair in rather normal resting position. The left hand was hooked up and with the right I held the axe. “For this modelling I had to purchase civilian clothes, and the sculptor Runeberg, of course, replaced this cost to me. I purchased brownish trousers in one of those old clothes shops and I paid six marks – but gosh this scoundrel tricked me, the pants were flat-out bad, a bit hastily plated and ironed!”

-How big the statue of the draft was?

“One and a half meters tall,” answers the old man. “The statue of a woman, whom I fondled with my left hand, was already set up in the corner. I was standing on a chair, but the chair didt come into draft,” he adds.

 

 

bom2 bom3

 

Gustaf Bom can still remember exactly the posture,
where he once came to stand in front of Walter Runeberg’s 2-3 hours a day.
Photo: The Club.

Krasnoje Selo camp.

The old warrior Bom was reminiscing of the Krasnoje Selo and its old training camp exercises when sixty thousand men dusted the camp field. He recalls comrades-in-arms and officers, and remember to mention that he –Bom- was in particularly good terms with officers and other big peers; he knew how to behave and you see and performed all the gimmicks correctly and with praise.

-You must have been the battalion’s tallest man.

“Not at all,” responds warrior Bom. The tallest the man was, as I recall it, David Nyman, whose head rocked in couple of meters altitude. I was only the third, or fourth… I do not now remember.

About lords of the Generals talks this old warrior with certain respect, with higher admiration than how he talks about the emperor himself, who, in opinion of this old war veteran was “just a youngster,” namely, the last of the tsars slouching in the seat, wisp-bearded Niku. The Emperor Alexander III was at least considerably more manly looking man reminding rather a giant, and that made even generals knees stir on the field when Emperor entering, let alone a cheap squaddy’s knees. Too bad, that this giant-Emperors work had little value in the eyes of a Finnish man, it don’t wake up the slightest hint of admiration.

Master sniper of the third battalion and the winner of Emperor’s gold watch.

With pride shows the old warrior his military dossier, which describes how he had received June 29. 1894 mark of honor, a badge for excellent shooting, and in August 6. next year same thing for a truly excellent shooting and the Emperor’s Golden Clock with the stern engravings.

-I guess you were the Third Sniper Battalions the best shooter – right?

“Well, that’s for sure,” the old man answers and begins to give details of the shooting, carried out at the camp. “Typically, we shot 200-1000 meters distances, ranging from 35 to five shots/bullets always for each tour. Targets were a kind of “hubbies”, sometimes was the target a “half-hubby”, and sometimes just “hubby-head”. We were firing away like maniacs. Six hundred shooters blasted to their targets at the same time – and one can guess what a starburst it turned out to be! Russians didn’t match for us Finns at all in the hole-making, but were shooting with their firearms…where ever they were aiming at. But we Finn-boysknew how to shoot and the officers didn’t tired of thanking and praising us. Sometimes someone high striped officer came to greet and thank with a good handshake.”

“Quick-shooting,” continued warrior Bom, “was the kind of game that in thirty seconds one had to scorch to the target 10 hits. One was busy enough, while still, of course, one was supposed to take aim at the target to make more or less hit. I fired away as fast as I could, and each bullet pierced for sure the “Hubby”. For these achievements I got my honor badges and the Emperor’s Golden Clock.”

-Do you still have this clock?

“No, but you have to believe that it has been g o t t e n, the old man assures. After all it stands in these dossiers!”

We explain to the old soldier, that we do not doubt that he had gotten the Emperor’s Golden Clock, we just wanted to see what it looked like.

“Well, it sure was a handsome apparatus,” replies Bom. “Its key was like a small rifle and rifle images were engraved on the clock’s cover. The clock was the eighteen-carat gold, while the sterns were fourteen. Officers estimated price of the clock to be around 450 marks of that time’s currency, and it was already much for a senior citizen. The Emperor himself congratulated with a handshake of all those who managed to get this valuable gift, and we guys bowed and hit our heels together so that heels were aching and the Russians were about to burst with envy.

Then, when the Finnish military, due to Russian mighty command, was once and for all closed down, the soldiers were scattered to all winds. Gustaf Bom served in the states yet for several decades as a policeman in different parts of the Uusimaa/Nyland -e.g. in Helsinki. Also in hometown, Lohja, he bore the government’s police baton and a “big bomb” was known even in neighbor regions. Now works this former Master sniper and man, whose features remain in the Helsinki Suurtori for the coming times in great imperial company, silently defining the Finnish common men, as a night guard in a lime factory, sawmill, and reminiscing about the past and telling stories to his adoptee son.

Bom’s picture was the year 1898 fashioned 100 Finnish mark, rather than the 500 mark’s note that the original article earlier was mentioning.

 

bom4

 

Suomen reissu. Sukututkimus matka.

Suomenreissu

Olimme tuossa viikonen sitten oikeen porukalla Suomessa sukututkimus reissulla. Ihan vain pitkällä viikonlopulla tultiin ja aikomuksena oli tallentaa ja kopioida vanhoja valokuvia joita kummitädilläni on, sekä saada nimet niihin.

Juuri yötä ennen lentoa löysin uuden tiedon suvustamme: osa esi-isistämme tulee Tanskasta! Se sai minut ihan tolaltani innosta, sillä jollain tapaa minä ja tyttöni olemme tulleet kotiin vaikka se vei vain sellaiset 700 vuotta tehdä. Hehe. Bille sukuhaara on se joka on Tanskasta, Sevonien suku jälleen tehneet hyviä naimakauppoja. Kirjoitan tästä toisessa postissa paremmin ja lisään kuvia ja karttoja mukaan.

Helsingin kautta saavuimme Lohjalle jossa kumitätini ( Salli-mummun vanhin tytär) odotti rullaattorin kera. Hän on pian 80 vuotias. Köpötimme hautuumaalle ottamaan kuvia ja sytyttämään kynttilöitä haudoille. Niin sain päivämäärät joita tarvitsin jotta voisin edetä tutkimuksessani. ( selvisi kotona ettei ne mitään auttaneet: en silti löydä Lindahlien syntymä paikkakuntaa, ja mieleen tulee josko he tulivat ruottista suoraan? Asiaa tutkitaan. )

Kummitäti sitten kertoili muistamiaan seikkailuita evakko ajalta ja sota ajalta ja miten ukki oli viljellyt kurkkuja sotareissulla ( kuvia on) ja mitä siellä evakon ”piparkakkutalossa” tapahtui. Nauhoitin sen videolle koska kaikkea ei voi muistaa ja varsinkaan kaikkia nimiä valokuva-albumissa. Tästäkin tulee yksityiskohtainen kirjoitus kuvien kera. Taidan postittaa kaikki kuvat ja sitten kertoa niiden tarinat erillisissä posteissa. Sain myös kopioita aikaisemmin tehdystä sukutukimuksesta ja tarkistan josko siellä olisi uutta tietoa jota meillä ei vielä ole.

Lohjan vanhan yhteiskoulun pihassa on vanha renkien mökki joka nykyään palvelee kahvitupana ja siellä myydään paikallisien käsityöläisten teoksia ja töitä.

Image

Siellä vanhempi kassaherra tiesi kertoa että hän tunsi muutaman Sevónin Lohjalta. Tulimme juttuun oikeen kunnolla. Hassua, miten sukutukimus kiinnostaa niin monia ja miten helposti tulee juttuun ihna tuntemattomien kanssa kun asiasta mainitsee, ja yllätys oli myös että hän tunsi sukuamme.

Hotelliin meitä tapaamaan tuli myös nuorin siskoni lastensa kera ja jällennäkemisen ilo oli suuri. Muutama kyynel siinä tipauteltiin puolin ja toisin ennen kuin jutustelu alkoi. Vierailimme porukalla tietysti äitini siskon luona ( Salli-mummun nuorin tytär) ja sieltä sain tuliaisiksi Bom suvusta merkillisen, mutta mielenkiintoisen asian: Gustaf Bom on poseerannut mallina Aleksanteri II’n patsaalle joka on Helsingin Suurtorilla. Poseerasi siis kirvesmiehenä ja samainen kuva on vanhan markan 500’n setelissä!

Sain asian selville tänään kun etsin kirkonkirjoissa. Elias Bom ja Maria on merkitty hänen vanhemmikseen ja syntymäpaikaksi Lohja. Hankalaa, kun kaikki muut lapset ovat syntyneet Sammatissa. Siis muuttokirjoja penkomaan. Tiedän, että Lohjansaaressa asui Bomeja, joten he muuttivat Lohjalle jossain vaiheessa, mutta milloin? 3 miestä ja 3 naista muutti Sammatista 15.10.1868, torppa numero 233. Miksi tämä on tärkeää? Siksi, että siihen aikoihin heillä oli 5 lasta: 3 tyttöä ja 2 poikaa. Pikkuinen Edla Johanna syntyi 24.4.1860 ja kuoli 09.2.1862 . Siksi siis perheessä oli vain 3 naispuolista mukana muutossa. Gustaf Bom syntyi Lohjalla 1.6.1870. Kirjoitan ja laitan pian koko jutun linkkeineen päivineen ylös tänne jotta te kaikki saatte nauttia tarinasta. Taidankin kirjoittaa tuon tarinan ihan ensimmäiseksi.

Muuta Lohjan reissusta: kävin tanskalaisen poikaystäväni kera Lohjan kirkossa, ja hän hieman järkyttyi sen seinämaalausten väkivaltaa ja kuinka jopa apostoleilla oli aseet.

Image

Mikä herätti eniten ihastusta ja ihmetystä hänessä oli saarnatuolin alapäähän laitettu Ylipäällikön Päiväkäsky.

Image

Image

Hän tunnisti ristin siinä ja oikeen suureen ääneen sitä ihmetteli.

Tässä mitä se taulu todella tarkoittaa: Ylipäällikön käsky

Laitettiin meitin tanskalaiset myös saunaan ja maistamaan suomalaista ruokaa ja Muumi limpsaa ja niin edelleen. Kai ne sai kulttuuri shokin.

Etsin jälleen isääni ja löysin hänen uudehkon osoitteensa numerotiedustelun avulla. Olin sen verran onnekas että paikalle tuli autolla nuori mies, jolta kyselin apua. Selvisi, että jätkä asui isäni entisessä asunnossa jota sen vaimo/eksvaimo vuokrasi ulos, mutta että isäni ei ollut muuttanut osoitettaan pois. Outoa. Siitä oli kuulemma jo 5 vuotta aikaa ja huhu kertoi hänen menneen ulkomaille. Hän lupasi antaa numeroni sen vaimolle muuta minä varoitin olemasta liian optimistinen: muija tuskin minua auttaa, sen perhe oli syynä siihen ettei isä ja minä voineet pitää yhteyttä 24 vuotta sitten kun hënt viimeksi näin. Ensi kertaa, ja ainoan kerran. Tällä kertaa minua ei voi pelotella, en ole enää mikään kevätpulunen. Aika näyttää josko isää koskaan löydän.

Kotona

Kuvista oli suuri apu: niissä on joissain kirjoitusta ja maininta milloin ne on otettu ja missä, onpahan joissain henkilöiden nimäkin. Yhdessä luki Muurikkola/Muurikkala ja päivämäärä.

Image

Päätin mennä vakoilemaan paikkakuntaa Google maps avulla niinkuin usein teen, mutta en löytänyt kuvan rakennusta mistään matkan varrelta kun ’ajelin’ paikkakunnalla. Kirjoitin sitten paikkakunnan bloginpitäjälle asiasta josko he voisivat laittaa kuvan blogiinsa ja jospa joku tunnistaa jonkun kuvassa, tai ainakin rakennuksen. Laitoin myös ukin rykmentin tunnusnumerot, jos vaikka he tietäisivät jotain siitä ja maininnan Äänislinnasta jossa he myös olivat. Parin päivän päästä tuli innostunut vastaus:

”Melko varmasti kuva on Muurikkalan koululta, joka paloi jatkosodan alussa 1941. Koulu rakennettiin sodan jälkeen uudestaan. Nyt etsitään kuvia mihin verrata. Kun talvisota loppui 13.3.1940, niin raja tuli ihan Muurikkalan viereen. Joukot vetäytyi uuden rajan taakse, jolloin kuva on otettu. Kenttätykistö rykmentti, KTR 4, on ollut talvisota aikana olemassa, kuten myös jatkosota aikana. Äänislinnassa on oltu jatkosodan aikana.  Jatkosota alkoi vuonna 41 (39-40 talvisota ). Kyseessä ei ollut 7 komppania vaan KTR 4,  7 patteri, joka on komppaniaa vastaava. Jos sinua kiinnostaa voit hakea sota-aikaisia kuvia netistä haulla  SA-kuva, sotahistorialliset kuvat. Jos vaikka kuvista löytyisi tuttuja, edellyttäen että kyseisestä patterista on otettu kuvia.”

He lupasivat kirjoitella lisää jos tietoja löytyy ja jos niin käy, kirjoitan siitä täällä.

Eteenpäin! Minä likka sitten innoissani etsimään tietoja tämän uuden tiedon nojalla ja marssin Suomen Valtion Digitaali arkistoon ja mitä minä löysinkään!!! Ukin patterin sota-päiväkirjan! Siellä on kaikki suomen kielellä ja päivä päivältä kertomus mihin he menivät ja mitä tekivät ja miten väsyneitä sotilaat oli ja miten he hiipi yöllä miinakentän poikki ja niin edelleen. Kuin lukisi jännitysromaania! Tässä linkki, hyvää lukemista!

Linkki: Sotapäiväkirja

Nyt kaikki ukin sotakuvat saavat ihan eri merkityksen ja pystyn liittämään ne tähän lokikirjaan saumattomasti! Mielettömän upeeta. Kannattaa leikkiä Neiti Etsivää aika ajoin.

Suurmetsästys

Image

Päätin että oli aika saada selvyys Bomien sotkuun ja käärin hihat ylös ja aloin kartoittaa heitä oikeen urakalla. Tässa alhaalla tulos.

Kantahämeen ja Uudenmaan Bomit.

Etsinnöissäni yritin katsoa pois Bomaneista ja keskittyä Bom-nimen eri muotoihin, yrittäen pysyä sen puhtaimmassa muodossa, mutta huomaan että pelkkä Bom kirjoitetaan saman papin kynästä eri lailla eri vuodesta riippuen.

Bomeja etsin kaikista saatavilla olevista pitäjistä ja kylistä ja hiippakunnista. Ja bingo kolahti näissä: Jokioinen, Vanaja, Hauho, Hämeenlinna, Kalvola, Hattula, Janakkala, Hausjärvi, Loppi ja suuryllätys Tammela josta porukkaa löytyi mustanaan. Ja tietysti monta Eric Johania.

Sitten innoissani lähdin etsimään Uudenmaan läänistä. Läpi käytiin 4 vuosisataa kaikista paikkakunnista ja tuloksia tipahteli täältä: Kirkkonummi, Karkkila, Vihti, Mustio, Mäntsälä, Lohja, Espoo, Helsinki, Siuntio, Inkoo, Karjalohja, yllätyspaikkakunta Nurmijärvi, Purnainen, Tuusula, Pusula ja Nummi jossa Bomeja oli eniten. Ja monta Eric Bomia. En ole edes alkanut katsastaa muita läänejä, tiedän kyllä Turun-ja Porin läänissä olevan monta ja myös Vaasan tienoilla…sinne matkaamme myöhemmin.

Voin jo nyt päätellä vuosiluvuista että 1600 luvulla ja aikaisemmin käydyt sodat ovat tuoneet Bomit suomeen.

Image

Image

Tässä on vain kaksi lääniä ja vain tulokset Hiski tietokannasta ja heti näen että läheskään kaikki tietämäni Bom’it eivät ole mukana, eikä mitään tietoja muutoista ja niin edelleen.

Voisi kuvitella että nyt olen naulannut sen oikean Ericin. No olen ja en ole! Kun sanon että haluan löytää hänet tarkoitan hänen alkuperäänsä. Kun Nummen kylässä heitä vilisee useilla nimiversioilla ja tehdäkseen asia hankalaksi en voi luottaa etteikö he muuttaneet samoihin tupiin kun yksi oli kupsahtanut. Tai he muuttivat tilalta toiselle työn perään. Ja taas takaisin.

Sanottakoon että meidän Eric asui vaimonsa kanssa Nummella, ja löysin heidän kuolinmerkintänsä myös, sikäli kun voin luottaa siihen että he tosiaan ovat ne ’oikeat’ henkilöt. Katsos, kun löysin kuolleita lapsia, en aina voinut laittaa heitä oikeisiin perheisiin, kun perheillä oli niin samanlaiset nimet! Voin vain oletella ja käyttää tupien nimiä osviittana. *huokaus* Moni Bom perhe antoi lapsellensa Eric Johan nimeksi, vaikeuttaen entisestään tutkimista.

Tulen kertomaan tarinoita teille niistä kohtaloista joita löysin metsästys matkaltani ja se tuo teidät kaikki lähemmäksi esi isiämme. Se on kuin kävelisi aikakoneessa. Sillain minä sen koen ja saan aivan ihon kananlihalle!

No, tuloksia: olen kartoittanut Bomin sukua Kantahämeen alueelta 1600 luvulta 1900 luvun alkuun, useimmiten 1800 luvun loppuun, kaikista sen läänin kunnista ja hiippakunnista. Myös Uusimaa on kartoitettu, mutta rippikirjat ovat vielä lukematta ja kun vain katsoin yhteen niistä näin heti sukulaisia joita Hiski tietokannassa ei ollut, enkä ole vielä verrannut löytöjä muihin verkoston hakukoneisiin. Omat löydöt ovat merkitsemättä myös ja ennen kuin voin alkaa laittamaan näitä sukupuuhun joudun etsimään ne yhdistävät linkit Bomien välillä, sekä tarkistamaan tiedot kirkonkirjoista. Taidan aloittaa sen paikkakunnittain ja saatte olla mukana tässä, siitä tulee mielenkiintoinen sukellus historiaan.

Mainitsin aikaisemmassa postissa että sukumme tulee Tenhola-Loppi-Espoo alueelta. Väärin. Suurin löytö ja yllätys oli se, että suurin osa tähän asti metsästetyistä Bomeista asusti Tammelassa. Aivan oikein….vaikka Tammela on Hämeen Härkätien varrella ei sen pitäisi olla suuri yllätys…koska härkätie oli Suomen ‘Road 66’…valtatie Vanajalle ja Pietariin, Tukholma ja Turku toisessa päässä. Tammelan kautta reitti kulki etenkin talvisin, ja sitä kutsuttiin talvitieksi.

Talvitie

Tieksi kutsuminen on ehkä hieman ampua viereen…vankkuri polku se oli enimmäkseen ja varsinkin sota aikoina se ei ehkä ollut upeeta asustella sellaisen tuntumassa: viholliset kulkivat sitä myöten ja ruotsin kuningas kokosi suomalaisia joukkoja Tammelasta myös, Hakkapeliittoja kun tuli sieltä suureen tyyliin.

Hakkapeliitat

Hämeenhärkätie

Pahuksen ruotsi kun oli sodassa venäjän kanssa useaan otteseen – Tanskan kanssa monesti – ja meidät sotkettiin siihen aina. *annan bitch-slapin ruotsiin suuntaan* Tästä enemmän kun kirjoitan sotilas kohtaloista.

Bom on peräisin Hollannista ja Saksasta. Sevón kuulostaa ranskalaiselta, mutta netissä sitä väitetään englantilaiseksi. Sevon-family-crest

En tiedä kuinka paljon noihin nettisivuihin voi luottaa, mutta se on varmaa että ulkomaalaiset palkkasoturit asettuivat suomeen. Missä ja million ja mihin, on unelmani selvittää. Myös Dictonius olisi mukava kartoittaa. Lindahl ja muut myös. Kaikki aikanaan. Tämä on vuosikymmenien projekti ja jos joku haluaa auttaa, olkaa hyvä vaan, kerron kyllä miten jos otatte yhteyttä.

Takaisin Eric Bomiin ja ensiksi tässä suora sukulinja meidän kaikkien mummusta/isomummusta Salli Signe Dagmar Lindahl/Oksanen:

Salli Oksanen

Signe Maria Bom ( hänen miehensä puolelta tulee suku Sevón )

Johan August Bom

Elias Bom

Eric Bom

Siis Eric löytyi Nummelta, vaimoineen, sekä syntymä tieto Eliaksesta. Mettulan kylä Nummella, talo nimeltä Jahko. Siellä Eric myös kuoli. Olen merkannut hänet punaisella tähdellä, mutta kuvasta näkyy yksi toinen päänsärky: Anna Lovisa Bom, jonka avioton poika kuoli samaisessa talossa kuin Eric. Tytär kenties? Samainen nainen kuoli Immolassa henkilön kanssa jonka voin ehkä vahvistaa olevan Ericin vaimo?

Image

Jossain vaiheessa Eric asuu Remalan kylässä talossa Ollila/Olli. Niin tekee myös Eric Bomb vaimonsa kera. Siis meillä on Erik Johansson Bom joka antoi pojallensa nimen Erik Johan…vaimo on Lena eriksdotter. Sitten Christoffer Bom antoi pojallensa nimen Erik Johan…ja vielä asui siellä jääkäri Eric Johan Bom vaimonsa Lena Mattsdotterin kanssa. Vielä on yksi Eric Johan Bomm jonka vaimo oli Lena Stålt. Myös Eric Johan Bomb asui siellä Lovisa Johansdotterin kanssa Remalan Ollin kylässä. Meidän Lovisa oli Lindbom ja luultavasti se on hän joka kuolee Immolassa leskenä ja tyttärensä Anna Lovisa hänen jälkeensä samassa paikassa.

Alla Asian juuri. Ensimmäinen osa kertoo että Sahlon kylän Torsti talossa asui Sierlan Vilckin Drakuunisti Erik Johansson Bom ja sai lapsen Lena Ersdotterin kanssa, joka oli 20 tuohon aikaan.

Vuosi myöhemmin ehkä samainen Sierlan Vilckin Drakuunisti Erik Joh. Bomm ( huomaa eri kirjoitus asu) sai lapsen Lena Ståltin kanssa. Ok, ajattelin, se toinen Lena on sitten kuollut? Ehei…katso alinta mainintaa kuvassa, 9 vuoden kuluttua samaisen naisen kerrotaan saaneen lapsen Erikin kanssa Sierlan talossa 29 vuotiaana. Sitä ennen on sotilaamme saanut lapsen Mäntsälän kylässä Lena erikintyttären kanssa.

Jos oletan papin tehneen virheitä, kuten liian useasti tapahtui, voin olettaa miehen olevan yksi ja sama. Pappi vain on kirjoittanut nimen eri tavoin ja papithan vaihtuivat usein. Mitä naiseen tulee, oletan saman Asian tapahtuneen tässä…että Lena on Lena erikintytär Stålt, ja vuosiluku on päässyt papilta lipsahtamaan vuonna 1807….

Image

Näettekö miksi revin hiuksia? Kaikki he asuivat ja saivat lapsia samoihin aikoihin vain vaikeuttaakseen asiaa. Lohduttavaa on että Erik sai nauttia torpallisen elämää drakuuni vuosiensa jälkeen ennen seuraavaa sotaa jossa hän taas palveli. Tiedämme että hän kuoli kotona vanhuuden heikkouteen. Loviisa raukka kuoli Immolassa rutiköyhänä, kuten ilmoituksessa sanotaan. Immola on Nummella.

Hieman historiaa: Dragon= rakuuna, sotilas.  Alla kuva Hakkapeliitasta, joita useimmat sukulaisemme kaikella todennäköisyydellä oli. Linkki rakuunaan tässä: Rakuuna_(sotilas)

Image

Aion kirjoittaa heidän kaikkien kohtaloista joten kai se kaikki selviää aikoinaan. Nyt pitäisi vain selvittää Ericin vanhemmat jotta pääsemme eteenpäin. Jollemme heti pääse, ei se haittaa, näissä on tarpeeksi kirjoittamista vuodeksi eteenpäin. XD